Maailmanperintökohde Vanha Rauma mataline puurakennuksineen muodostaa puhuttelevan kontrastin Raumanjoen vastarannalla kohoavalle, harmaakivestä rakennetulle Pyhän Ristin kirkolle. Rauman palot hävittivät puukaupungin vuonna 1536 osittain, vuonna 1640 palossa menetettiin Kalatorin reunamilta 1300- luvun luterilainen Pyhän Kolminaisuuden kirkko ja viimeisessä isossa palossa vuonna 1682 paloi ainakin 150 taloa ja kaikki julkiset rakennukset – fransiskaanimunkkien rakentamaa Pyhän Ristin kirkkoa lukuun ottamatta, joka säilyi palolta joen suojelemana.

Rauman kaupunki perustettiin vuonna 1442 Raumanjoen varrelle, joka keskiajalla oli purjehduskelpoinen noin 20 metriä leveä ja 4 metriä syvä joenuoma ja yhdisti Äyhönjärven Raumanmereen. Fransiskaanimunkit, jotka olivat lähtöisin Italiasta, purjehtivat jokea pitkin Tukholmasta Raumalle mahdollisesti samoihin aikoihin. Nuo ns. ”harmaat veljet”, Franciscus Assisilaisen seuraajat, rakensivat luostarin joen törmälle kaupunkilaisten avustamana, kaupungin vastarannalle, ja toivat sinne tullessaan luku- ja kirjoitustaidon sivistäen kaupungin asukkaita opettamalla heitä fransiskaanikonventissa. Fransiskaanimunkkeja on kiittäminen ensimmäisen ”kirjaston” perustamisesta Raumalle, munkkien tuotua Saksasta kirjapainotaidon jo 1400-luvun lopulla, sekä siitä, että kaupungin luterilaisen kirkon palon jälkeen oli mahdollista jatkaa kirkon toimintaa miltei yhtäjaksoisesti, tyhjäksi jääneessä Fransiskaanien rakentamassa kirkossa.

Pyhän Ristin kirkko vihittiin luostarin käyttöön vuonna 1512 ja luostaritoiminta lakkautettiin Raumalla uskonpuhdistuksen yhteydessä 1538. Rauman kirkko on ainoa jäljellä oleva fransiskaanien Suomeen rakentamista kolmesta kirkosta. Järjestön perustajan, suojelupyhimyksen Franciscus Assisilaisen ”Franciscus-patsas” kirkon edustalla on kuvanveistäjä Jussi Vikaisen taiteilema vuonna 1974. Pyhän Ristin kirkko on säilynyt pääpiirteissään keskiaikaisessa asussaan, vain länsitorni sekä eteläseinän ja kuorin pohjoisosan eteishuoneet on rakennettu myöhemmin. Vuonna 1891 restauroidut maalaukset ovat säilyneet sen aikaisessa asussaan ja ovat peräisin keskiajalta; ne kuvaavat raamatun pelastushistoriaa. Kellotornin alkuperäiset kellot Ruotsin kuningas keräsi veroina itselleen, mutta nykyiset kellot soittavat edelleen samaan aikaan kuin fransiskaanienkin päivinä, kymmenen minuuttia jäljessä. Kellotorni maalataan edelleenkin hohtavan valkoiseksi. Aikaisemmin tornin merkitys oli tärkeä navigoinnissaja sen piti loistaa kirkonmäeltä kauaksi mereltä saapuville laivoille merkiksi oikeasta suunnasta.

Pyhän Ristin kirkon edustalla on tehty katuverkoston uudistamisen yhteydessä kaivauksia, joista on löydetty fransiskaaniveljien tunkiona käyttämästä kirkon edustasta kaivausaineistoa, joka pitää sisällään kalan suomuja ja luita, astioiden kappaleita yms. Aineisto on tällä hetkellä puhdistettavana, eikä sitä ole vielä inventoitu. Lopullisten tulosten valmistuttua tiedämme kukaties jotakin uutta tuosta Rauman historiaan voimakkaasti vaikuttaneesta harmaasta munkkiveljeskunnasta, jonka rakentaman rakennuksen suojissa vietetään jumalanpalveluksia ja suoritetaan kirkollisia toimituksia vielä tänäkin päivänä.