Ruskilan historiallinen kyläpaikka sijaitsee Nakkilan kirkolta luoteeseen Kokemäenjoen varressa.
Vuoden 1694 geometrisen kartan (Kansallisarkisto mikrofilmiarkisto A1B, 6) perusteella kylä on sijainnut nykyisen Tynin tilan tonttimaalla. Paikka on joen varressa sijaitseva luode-kaakko-suuntainen harjanne.

Huovintie kulkee Ruskilan läpi jatkuen Ulvilaan. Pieni pätkä siitä erkanevaa vanhaa tietä on säilynyt peltotienä Aikalan ja Klasin välillä lähes alkuperäisessä muodossaan ja se on historiallisen ajan muinaisjäännös. Ruskilassa on 1950-luvulla rakennettu kansakoulu ja Hyppingin tilan paikalle rakennettu 1960-luvun vanhainkoti.

Nakkilan ja Ulvilan nykyinen raja kulkee Ruskilankoskessa, jossa on Saksankivi, Saksankorva, ja Saksankorvansaari. Suur-Ulvilan historiassa on käsitelty saksankivien alkuperää ja esitetty, että ne liittyvät seudun vanhimpaan rajalaitokseen ja periytyvät viimeistään 1300-luvun alusta.

Lähde: Hertell, Esa (2009): Nakkilan yleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009. Satakunnan Museo.

Unto Salo on tutkinut satakuntalaisia rajakiviä 1960-luvulla. Salon mukaan saksankivien nimi juontaa juurensa ruotsinkielen sanasta ”saks”, kivi. Salon mukana saksankivet ovat rajakiviä, joilla osoitettiin kalavesien nautintaoikeuksien rajat 1340-luvulla  asetetun maakuntalain mukaisesti. Ruskilan saksankivi näytti, missä kohtaa joessa alkoivat talonpoikien kalavedet, ja missä kohtaa kalavedet kuuluivat piispalle. Piispalle osoitettiin Anolan eli Kirkkosaaren ja Ruskilankosken välinen vesialue, kun taas talonpojat saivat kalastaa Ruskilankoskesta alajuoksulle päin.

Ruskilan lisäksi saksankiviä tunnetaan Satakunnassa Merikarvialla, Ulvilassa, Pomarkussa ja Kokemäellä.

Lähde: Salo, Unto (1963): Länsi-Satakunnan saksankivet. Satakunnan museo, erillispainos.

Aikalan ja Klasin tilojen välillä kulkeva peltotie, aikanaan Huovintiehen kuulunut tienpätkä, oli osa Turun linnan ja Korsholman linnan välillä kulkenutta postitietä. Turusta Rauman kautta Poriin ja edelleen Vaasan suuntaan kulkenut tie yhdistyi Nakkilassa Huovintiehen.

Teitä ja polkuja pitkin on aikoinaan kuljettu kylästä toiseen, kirkkomatkoille, markkinoille ja niin edelleen. Osa tiestöstä kuuluu jo rautakautisia asutuskeskuksia yhdistäneeseen muinaistieverkkoon, osa teistä on otettu käyttöön keskiajan kuluessa. Turusta Köyliön kautta Kokemäenjokilaaksoon johtaneen Huovintien otaksutaan olevan peräisin 800-luvulta eli viikinkiajalta. Huovit olivat aseistettuja ratsumiehiä, jotka toimivat mm. kuninkaan viestinviejinä. 1600-luvun lopulta lähtien huovilla alettiin tarkoittaa ratsutilallisia ja heidän ratsumiehiään. Huovintieksi on nimitetty useita keskiajalta peräisin olevia teitä, jotka perustuvat myöhäiskeskiaikaisiin hallinnollisiin yhteyksiin ja tieverkkoon. Huovinteitä on ollut lisäksi muun muassa Lohjalla, Halikossa ja Laitila–Rauma–Eurajoki-akselilla.

Lähde: Lähteenmäki, Mikael (2009): Pohjanlahden rantatie, s. 17-18. Teoksessa: Pohjanlahden rantatie. Rannikon ratsupolusta matkailutieksi. Turun yliopisto,Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja XV

Lue lisää Pohjanlahden rantatiestä. Julkaisu Pohjanlahden rantatie. Rannikon ratsupolusta matkailutieksi.