Porin nykyinen kauppatori tunnettiin 1800-luvun alussa Hevostorina. Tori nimettiin Uudeksi toriksi jo ennen viimeistä paloa. Palon jälkeen toria laajennettiin. Nikolaintori, eli nykyinen Raatihuoneentori, toimi vielä kaupan keskuksena, mutta pikku hiljaa maalaistavaroiden kauppa siirtyi Uudelletorille. Vuonna 1859 keisari määräsi, että maalaiset saivat kaupata tuotteitaan ainoastaan täällä. Porin kauppatorille saapui kauppiaita ja ostajia lähipitäjistä ja kauempaakin hevoskyydillä ja veneillä. Veneet saapuivat Karjarantaan, josta hevosmiehet kuljettivat tavarat torille. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä polkupyörä oli suosittu kulkuväline torikäynnillä. 1920-luvulla autoliikenne yleistyi ja tämä vilkastutti torin elämää entisestään. Poriin saatiin ensimmäinen linja-auto vuonna 1923, ja se kulki Porin ja Kankaanpään väliä. Torikauppiaat tunnettiin nimeltä ja he saivat usein lisänimen myyntiartikkelin mukaan: esimerkiksi Makkara-Elomaa, Liha-Rantala, Fati-Kavanteri, Kori-Silveri, Soppa-Söögreeni, Voitöötti- eli Voinuija-Ruusenkvisti.

Torilla myytiin mm. kalaa, lihaa, voita, rihkamaa, puutarhatuotteita, leipää, juustoa, halkoja, lautoja, viljaa, kananmunia, heiniä, sammalia, käsiteollisuustuotteita ja leivonnaisia. Tomaatit ilmestyivät torikuvaan vuonna 1915. Niitä luultiin aluksi omeniksi ja pidettiin pahanmakuisina. Tavallinen kansa ei ostanut tomaatteja alkuaikoina, vaan tyytyi mieluummin retiiseihin. Nahkiaisten ja silakan lisäksi olennaisena osana Porin kauppatoria oli rusinasopan ja ohraryynivellin myyjät.

Tulkaas ny’ ostamaa hyvvää rusinasoppaa – viistoist’ pennii skooli, kymmenell’ pennill’ saa vähä jäähtyneempää!

1800 – 1900 -lukujen vaihteessa yksityiset kauppiaat saivat kilpailijoikseen erilaisia kauppayhtiöitä ja osuusliikkeitä.1890-luvulla keskusteltiin ensi kerran kauppahallin perustamisesta, mutta se todettiin tuolloin tarpeettomaksi. Asia nostettiin uudelleen esille vuonna 1906, jolloin ehdotettiin kauppahallin rakentamista torin etelälaitaan. Esikuvana pidettiin Kuopion kauppahallia. Kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1909 rakentaa hallin, mutta torin etelälaidan tontinomistajat vastustivat hanketta. Asiaa puitiin vuosia ja lopulta kaupunginvaltuustokin kääntyi hanketta vastaan. Lopulta vuonna 1927 tehtailija A. Hellman ilmoitti rakentavansa kauppatorin läheisyyteen hallin, joka olisi täysin ajanmukainen. Näin siis Pori sai kunnallisen kauppahallin sijasta yksityisen hallin, joka valmistui sopivasti joulumyyntiin vuonna 1927. Hallissa oli kaikkiaan 89 myymälää. Kalamyymälöissä oli alkuaikoina vesialtaita elävinä myytäville kaloille. Lisäksi myytiin mm. lihaa, leikkeleitä, jauhoja ja ryynejä, voita, juustoa, hedelmiä, kahvia ja kukkia.
Kauppahallin kanssa samaan urakkasopimukseen kuului liike- ja asuinrakennus, joka valmistui vuonna 1928. Kaupunkilaiset kutsuivat uutta taloa ”Hellmanin pilvenpiirtäjäksi”, koska siinä oli peräti viisi kerrosta. Rakennus oli Porin ensimmäinen varsinainen kerrostalo. Talossa oli myös kaupungin ensimmäinen hissi, johon kaupunkilaiset tutustuivat innokkaasti. Lopulta oli palkattava hissipoika huolehtimaan kuljetuksista.