Säpin saarelle toimineet tulipaikat, riukukaasat, tunnusmajakat ja loistot ovat toimineet merkittävässä roolissa Selkämeren merenkulun historiassa. Miehitetyn valomajakan Säppi sai vuonna 1873, ja majakan myötä saarelle syntyi uusi yhdyskunta. Majakanvartijat toimivat saarella vuoteen 1962 saakka, jolloin majakka automatisoitiin.

Majakanvartijoiden perheet asuivat Säpissä saarelaisten tapaan, eläen suurelta osin luontaistaloudessa. Kalastajaperheistä heidät erotti virkamiehen asema, joka takasi perustoimeentulon perheelle. Majakkakylän arjen rytmiä sääteli ensimmäisinä vuosikymmeninä majakan loistovalojen polttamisaikataulu. Majakan valojen sytyttämis- ja sammuttamisajat noudattivat auringon nousu- ja laskuaikoja sekä vuodenkiertoa. Kolme majakanvartijaa teki vuorotyötä siten, että yksi vartija oli 24 tuntia työvuorossa ja 48 tuntia lepovuorossa. Vuorossa oleva vartija mm. nosti majakan linssilaitteistoa pyörittävän luodin ylös joka päivä klo 6, 12 18 ja 24. Luoti liittyi majakan valon näkymistä säätelevään kellokoneistoon, jonka avulla valo saatiin näkymään kiinteästi 54 sekuntia ja vilkkumaan 6 sekuntia.

Majakkakylässä asui 4 perhettä, joista 2 oli nuorempien majakanvartijoiden perheitä, yksi vanhemman majanvartijan perhe ja yksi majakkamestarin perhe. Asuintalojen lisäksi perheillä oli yhteinen leivintupa ja sauna sekä varastorakennus, joka sisälsi jokaiselle perheelle oman varastotilan majakan tarvitseman varastotilan lisäksi. Majakkakylän perheet rakensivat itselleen myös karjasuojia. Majakkakylässä asui perheiden lisäksi kotieläimiä, kuten lehmiä, sikoja ja lampaita. lehmiä pidettiin maidon saamiseksi, sikoja ja lampaita lihan ja villan takia. Majakanvartijat kalastivat ja metsästivät vapaa-aikoinaan.

Säpin lapset asuivat kouluvuoden aikana mantereella koulukortteerissa ja loma-aikoina kotona.

Tutustu majakkakylään pallopanoraamakuvan avulla